Olkapäitä kivisti ja kurkkua kuivasi. Olimme lähteneet aamulla Linnasaaren kansallispuiston leirintäalueelta Sammakkoniemestä tarkoituksena meloa Rantasalmen Poronsalmeen katsomaan uutta lomakylää ja testaamaan alueen loistavaa ravintolaa. Lomakylän lähestyminen sai kuitenkin säryt ja melotut 20 kilometriä unohtumaan, sillä etukäteen tilattu viiden ruokalajin gourmet-aterian vuoksi kannatti nähdä vaivaa. Ravintolan tarjoilija oli vastassa rannalla huolestuneena ja valitteli meidän olevan 20 minuuttia myöhässä. Pahoittelimme asiaa ja totesimme kovatahtisen melonnan olevan tottumattomille rankempaa kuin alun perin uskoimme.

Annoimme kärsivällisyydestä ja ystävällisyydestä sekä kokille että tarjoilijalle runsaat juomarahat ruokailun päätyttyä. Aterian hinnaksi tuli näin 67 euroa henkilö, mutta se kannatti maksaa, jotta edes kerran vuodessa jaksaa meloa 50 kilometriä päivässä. Kaikki osallistujat pitivät ateriaa täydellisenä, jonka kruunasi kokin jälkiruoaksi taikoma rahkapannacotta ja liekitetyt kirsikat. Olimme oivaltaneet nykyaikaisen luontomatkailijan edut: samalla kun olet keskellä luontoa nauttimassa aktiviteeteista, voit olla myös keskellä nykyajan mukavuuksia nauttien paistettua madetta, mateenmaksaa ja Chardonnay-kastiketta sommelierin huolellisesti valikoimien viinien kera.

Olimme lähteneet edellisenä aamuna kahden auton ja kahdeksan henkilön voimin matkaan Tampereelta, josta ajoimme Jyväskylän ja Varkauden kautta Oraviin toisen autokunnan valitessa reitin Lahden ja Savonlinnan kautta saapuen perille muutaman minuutin meidän jälkeemme. Kylässä toimii useita matkailuyrittäjiä ja sieltä voi vuokrata kajakkeja ja kanootteja lyhyempiin ja pidempiin melontaretkiin. Oravista meloimme illalla Linnasaareen, jossa on vaatimaton leirintäalue vuokrattavine mökkeineen. Alueelle ei tule sähköä ja jätehuolto toimii itsepalveluperiaatteella: kaiken jätteen minkä saareen kannat myös viet pois. Kioski ja sauna toimivat sekä etukäteen ladatuilla että aurinkoenergialla toimivilla akuilla.

Paluumatka Poronsalmen lomakylästä Linnasaareen sujui rauhallisesti Lomakylästä ostettuja leivonnaisia nautiskellen. Miellyttävä kesäillan lämpö yhdistettynä laineiden liplatukseen kajakkien soljuessa lähes tyyntä vettä pitkin sai arkiset kiireet tuntumaan epätodellisilta – kuin toiseen maailmaan kuuluvana. Puolivälissä paluumatkaa saavuimme kallioisen saaren rannalle, jossa kellui pieni rakennus ponttonien varassa. Rakennuksen isäntä kutsui meidät saunomaan ja kahville samalla kertoen olevansa erään keskisuuren suomalaisen yhtiön toimitusjohtaja ja viettävänsä vaimonsa, kahden lapsensa ja kahden koiransa kanssa kuusi viikkoa kesäisin Saimaalla. Hän oli omin käsin rakentanut ponttonien varaan rakennuksen, jossa oli yhdistetty olo- ja makuuhuone, keittiö ja sauna. Isokokoisen perämoottorin voimalla rakennusta oli kätevä kuljettaa paikasta toiseen. Rakennuslupia ei tarvittu ja oma rauha oli taattu. Myöhään illalla saavuimme takaisin Linnasaaren leirintäalueelle. Pitkän päivän rasitukset huuhdottiin erinomaisessa puulämmitteisessä saunassa ja tämän jälkeen oli lokoisaa rentoutua venäläisten klassikkoromaaneja lukien ja lautapelejä pelaten.

Oravin melontakeskus sijaitsee Varkauden ja Savonlinnan puolivälissä. Molemmista on matkaa Oraviin noin 50 km, josta puolestaan melontamatkaa Linnasaareen on noin 6 km. Linnansaaren kansallispuisto keskellä Saimaaseen kuuluvaa Haukivettä on suomalaista järviluontoa parhaimmillaan. Kansallispuisto satoine saarineen ja suurine selkineen on vesiretkeilijän paratiisi, joka soveltuu niin päiväkävijöille kuin telttailijoille ja veneilijöille.

Alueen matkailuyrittäjät tarjoavat sekä omatoimipaketteja että varsin edullisia ohjattuja ohjelmapaketteja henkilöille, jotka eivät jaksa tai viitsi toimia yksin. Kesällä on saatavissa mm. oppaan johdolla kahden tunnin kalaretkiä 95 euron hintaan tai tarjouksena neljän henkilön neljän tunnin kalastuspaketti 325 eurolla pullakahvien sisältyessä hintaan. Talvisin on ohjattua pilkkikalastusta ja retkiluistelua 37 e/henkilö kestoltaan kaksi tuntia.

Kansallispuisto on 40 km pitkä ja 5 – 10 km leveä alue keskellä Saimaaseen kuuluvaa Haukivettä. Maisema vaihtelee suojaisesta saaristosokkelosta suuriin selkävesiin. Linnasaaren kansallispuiston pääsaari on nimeltään, kuinkas muuten, Linnasaari pituudeltaan neljä ja leveydeltään puolitoista kilometriä. Puistoon kuuluu yli 130 saarta sekä useita satoja pienempiä luotoja ja kareja. Linnansaaren kansallispuisto on norpan parhaimpia elinalueita. Puistossa elelee noin 60 – 70 yksilöä sekä muutamia erittäin uhanalaisia valkoselkätikkoja. Linnansaaren pinta-alasta peräti 30 % on lehtoja, kun Suomessa lehtoja on n. 1 % metsistä.

Sunnuntaina oli aika lähteä taas paluumatkalle, mutta ennen melontamatkaa Oraviin oli aika vielä tutustua Linnasaaren maisemiin. Päätimme kiertää koko saaren pisintä polkua käyttäen (n 8 km). Puolivälissä matkaa avautui edessämme Linnavuoren näköalapaikka, joka on korkea kallio Linnansaaren luoteisosassa, mistä on huikea näkymä yhteen Suomen kauneimmista järviluonnoista. Linnavuorelta näkyy Kaunisluoto, johon on tarinan mukaan kätketty aarre. Sen saa uskomusten mukaan haltuunsa, jos pystyy heittämään viisinaulaisen (alle 2,5 kg) kirveen Linnansaaresta Kaunisluotoon (matkaa 1 km). Linnavuori lienee saanut nimensä siitä, että sitä on ilmeisesti käytetty pako-, vartio- tai merkinantopaikkana rautakauden lopun levottomina vuosisatoina 1000 – 1300-luvuilla. Taivallettuamme vielä pari kilomeriä saavuimme Linnansaaren torppaan, joka on kunnostettu nähtävyydeksi. Rakennusten lisäksi kokonaisuuteen kuuluvat kaskipellot ja niittylaikut.

Illalla palasimme Oraviin ja palautimme vuokratut kajakit. Melontakeskuksessa asioi samaan aikaan vahvassa humalatilassa ollut tukeva keski-ikäinen saksalaismies. Hän vuokrasi pariksi tunniksi kajakin, mutta ei suostunut kuuntelemaan henkilöstön ohjeita, ei myöskään ottamaan pelastusliivejä. Mies kellahtikin kajakista veteen välittömästi sinne asetettuaan, mutta pääsi omin voimin rannalle. Melontakeskuksen henkilöstön estelyistä huolimatta mies onnistui lopulta saamaan kajakin epävarmasti huojuen liikkeelle ja alkoi meloa kauheasti huutaen kohti vastapäistä rantaa.

Kesäyön tummuessa ajomatka Tampereelle kuun möllöttäessä pilvettömällä taivaalla sujui leppoisasti. Ratkiriemukas seurueemme herätti jopa läpi yön auki olevan bensa-aseman kahvilan asiakkaiden kiinnostuksen. Eräs liikuttuneessa mielentilassa ollut asiakas tulikin kyselemään, että ”onkos teillä joku happy-hour meneillään”. Totesimme hänelle, että oikealla asenteella elämässä on useimmiten happy-hour.

Teksti: Leo Sariovuori.