Kahdeksan Keriläistä kahdella henkilöautolla suuntasi aurinkoisena torstaiaamuna kohti Oulangan kansallispuistoa, joka sijaitsee noin 30 km Kuusamon pohjoispuolella. Menomatkalla pysähdyimme Oulun läänin Pyhäjärvellä uimassa, josta suuntasimme Kajaanin ja Kuusamon kautta Rukalle, jossa vietimme kolme yötä edullisessa, mutta upeassa huoneistohotellissa.

Lähellä Kuusamoa näimme ensimmäiset porot, jotka olivat tulleet tuuliselle maantielle pakoon metsässä lymyileviä hyttysparvia. Oh my God, poroperhe, huusi ranskalainen Aurelie ja syöksyi autosta eläinten perässä metsään. Myöhemmin poroja tuli vastaan kaikkialla. Osa elikoista oli niin kesyjä, että antoivat silittää ja taputella vapaasti. Porot seisoivat hiljaa paikallaan ummistaen silmänsä nauttien eläinrakkaiden läsnäolosta ja rapsuttelusta.

Perjantaiaamuna tuntui siltä, että rankan ajomatkan jälkeen olisi voinut vain jäädä lepäilemään koko päiväksi. Mikään ei kuitenkaan auttanut, matkaan oli lähdettävä, kun tänne kerran oli tultu. Rukalta on noin 15 km matka puiston luontokeskukseen, josta patikoimme muutamia kilometrejä Oulanka-joenvartta etelään ja tutustuimme mahtavaan Kiutakönkääseen, sadan metrin mittaiseen koskeen. Könkäältä patikoimme takaisin luontokeskukseen ja jatkoimme kuusi kilometriä joen vartta pohjoiseen.

Oulangan kansallispuisto kuuluu pohjoiseen havumetsävyöhykkeeseen. Alueen korkeimmat vaarat kurottavat 380 metrin korkeuteen merenpinnan yläpuolelle. Vaaramaisemaa hallitsevat mäntyvaltaiset metsät, jotka ovat saaneet olla luonnontilassa 1910-luvulta asti. Oulanka on virtaavien vesien kansallispuisto. Aluetta halkoo kaksi isoa, itään virtaavaa jokea, Oulanka ja Kitka. Puistossa on lisäksi useita sivujokia, kuten Maaninka- ja Savinajoki, ja useita pieniä puroja.

Oulangan kansallispuiston sydämen muodostaa Oulankajoki. Noin 135 kilometriä pitkän joen vedet kerääntyvät Sallan suoalueilta ja varsinainen Oulankajoki saa alkunsa Aittajärvestä. Ala-Kitkajärven Kiveskoskesta alkava Kitkajoki, samoin kuin Kuusinkijoki yhtyvät Oulankajokeen ennen raja-vyöhykettä. Oulangan jokilaakso on saanut nykyisen muotonsa viimeisen jääkauden lopussa noin 11000 vuotta
sitten. Liikkuessaan jäät tasoittivat kallioiden teräviä muotoja ja siirsivät tonneittain hienoa hiekkaa nykyisen Oulankajoen pohjalle.

Jyrkkäseinäiset kalliorotkot ja läpi puiston kulkevat jokilaaksot tekevät maisemasta mieleenpainuvan. Oulankajoen luonnon- ja kulttuurimaisemat muodostavatkin yhden Suomen kansallismaisemista. ”Oulangan koskistaan kuulu jokilaakso on jylhine rotkoineen osa Kuusamon vaaraseudun erikoislaatuista luontoa”. (Suomen kansallismaisemat, 1993. Ympäristöministeriö).

Lauantaina otimme kohteeksi puiston eteläisen osan ja vaelsimme pienen Karhunkierroksen, jonka pituus on noin 12,5 km. Karhunkierros ei tarjonnut kuitenkaan tarpeeksi haastetta hyväkuntoisille vaeltajille, joten ylimääräisenä lenkkinä matkasimme Kitkajoenvartta 18 km, joten päivän reissun pituudeksi tuli kohtalaiset 30 km. Loppumatkasta ankarat sadekuurot ja suoraan yläpuolellamme raivonnut ukkonen tekivät retkestä haasteellisemman. Vaikka retki oli ollut kohtalaisen rankka, iltayöstä pysäköintialueella pari läpimärkää kaipparia valitteli retken lyhyyttä.

Pienen karhunkierroksen varrelle on alueen kauneimmat maisemat: riippusiltoja, kanjoneita, vanha Jyrävän koski, jonka putouskorkeus on 9 metriä ja entisöity, kaunis mylly toisaalla, Myllykosken vieressä.

Rukan ja Oulangan kansallispuiston tarjoamat elämyspalvelujen ”edulliset ” hinnoittelut lämmittivät kummasti osin jo paatuneenkin matkailijan sydänalaa. Mitäs sanotte vaikka tästä: 5 tunnin ohjattu kalareissu 140 euroa/henkilö, max viisi henkilöä venettä kohden., ohjattu ja turvallinen riippusillan ylitys 20 euroa (kesto 3 min). Ulkomaalaisten turistien kuhina kalareissuja tarjoavan henkilön ympärillä oli ankara ja ihmettelimme, miksi kaveri ei pyydä retkestä saman tien 300 euroa, kun tulijoita kuitenkin on.

Sunnuntaina olikin sitten jäljellä enää paluu Tampereelle. Paluumatkalla ehdimme pikaisesti tutustua Kuusamoon, Kajaaniin ja Kuopioon. Kuopioon saavuimme kuitenkin niin myöhään illalla, että kalakukot, joita moni himoitsi tuliaisiksi, jäivät tällä kertaa ostamatta.

Retkelle osallistuivat Aurelie, Jani, Francisco, Jari, Nils, Lauri, Kristian ja Leo.

Teksti: Leo Sariovuori