Kello oli seitsemän illalla ja olimme Korppoon keskustassa. Kaikkialla kuului siritystä ja hepokattilaumat vyöryivät tielle ja hyppivät ihmisten vaatteille ja käsivarsille tuntematta pelon häivääkään. Yksi noin 6 cm pituinen eläin istui käsivarrella ja tuijotti suoraan silmin. Yritin saada edustavan lähikuvan eläimestä, mutta kuin aavistaen aikeeni, eläin hyppäsi viereiseen ojaan. Lopulta onnistuin napsimaan lukuisia kuvia todisteeksi vierailusta.

Olimme lähteneet aamulla matkaan neljällä henkilöautolla 16 henkilön voimin ja tarkoituksena oli kiertää Saariston rengastie kahdessa päivässä. Saariston Rengastie tarjoaa ainutlaatuisen mahdollisuuden tutustua Turun saaristoon ilman omaa venettä. Rengastien kulkija siirtyy saarelta saarelle välillä siltoja pitkin, välillä maantielauttojen, lossien ja yhteysalusten kyydillä. Ajomatkaa kiertomatkalle kertyy pääreitillä runsaat parisataa kilometriä.

Saariston Rengastielle lähdetään useimmiten Turusta Paraisten kautta. Rengastien varrella on varsinkin kesäkaudella niin paljon nähtävää, että kierrokseen kannattaa mieluummin varata vähintään kolme päivää.

Reitiltä löytyy Suomen historiaan liittyviä merkittäviä nähtävyyksiä, kuten Kuusiston piispanlinnan rauniot, spitaalisten karkotuspaikkana toiminut Seilin saari ja Louhisaaren kartanolinna. Saariston rengastiellä on myös monia saaristosta ja sen omaleimaisesta kulttuurista kertovia näyttelyitä, joista mainittakoon Saaristokeskus Korpoström, Åke Sandvallin laivapienoismallien kokoelma, Houtskärin Saaristomuseo ja Forum Marinum.

Jos on kiinnostunut keskiaikaisista harmaakivikirkoista ja tunnelmallisista pyhätöistä, niitä löytyy mm. Paraisilla, Nauvossa, Korppoossa, Houtskärissä, Iniössä, Taivassalossa, Asikaisissa ja Naantalissa. Lisäksi löytyy näkötorneja, piknikpaikkoja, uimarantoja, viitoitettuja luontopolkuja – ja venesatamia, joiden ravintolat ja ostosmahdollisuudet houkuttelevat myös maitse liikkuvia.

Mainittakoon, että Nauvo. Houtskär, Iniö ja Korppoo yhdistyvät vuoden 2009 alusta Paraisiin, joten vuosi 2008 on viimeinen, jos haluaa tutustua saariin itsenäisinä kuntina. Saariston Rengastien pääreittiä autolla kierrettäessä on ohjelmassa matkan aikana neljä eripituista merimatkaa maantielautoilla, kolme lyhyttä salmen ylitystä losseilla ja lisäksi yksi vajaan tunnin mittainen yhteysalusmatka – kesällä yhteensä siis peräti kahdeksan merimatkaa! Näistä vain Houtskärin ja Iniön välinen kesäaikainen yhteysalusmatka on maksullinen: 5 e/henkilö + 15 e auto.

Polkupyöräilijöille reitti on ihanteellinen ja matkaa tehtäessä kannatta ehdottomasti poiketa syrjäisille pikkuteille, pois turistien kansoittamilta teiltä. Idylliset maalaiskylät eroavat jonkin verran Manner-Suomen maalaismaisemasta. Talot ovat erittäin hyvin hoidettuja sievine puutarhoineen ja rakennustyylissä on ruotsalaisvaikutusta havaittavissa. Iniön läpi ajaessa tuli mieleen muutamat ruotsalaiset pikkukylät joissa olen käynyt.

Paraisilla kävimme vanhassa kalkkikaivoksessa. Kalkkikiven louhinta on alkanut Paraisilla jo 1300-luvulla ja vielä nykyisinkin kalkkikiven toiminta jatkuu. Ylitimme luvattomasti 3 m korkean turva-aidan ja kurkistelimme syviin kaivantoihin ja rotkoihin.

Kaivoksesta jatkoimme Airiston venesatamaan. Airisto sijaitsee keskellä kaunista luontoa, noin 10 km Paraisilta luoteeseen. Vuoden 2005 loma-asuntomessualue sijaitsee aivan sataman läheisyydessä. Airiston kuuluisa lähde palveli purjehtijoita jo Venäjän vallan aikaan ja laivastot pysähtyivät suojaisaan satamaan täyttämään muona- ja vesivarastojaan. Airistolla on pitkä historia matkailukohteena, sinne rakennettiin aikoinaan Suomen ensimmäinen matkailuhotelli, joka avattiin juhlallisin seremonioin.

Vuoden 2008 kesä oli Suomessa viileä ja sateinen, mutta saaristossa vietetyn viikonlopun sää oli aurinkoinen ja lämmin. Aurinkoisesta lauantai-iltapäivästä piti ottaa kaikki irti Airistolla uiden ja lentopalloa pelaten. On tosin mainittava, että muutamaa henkilöä kiinnosti Pekingin olympialaisten keihäsfinaali enemmän kuin aurinko.

Airistolta matka jatkui lyhyen lauttamatkan jälkeen Nauvoon. Nauvon keskustasta alkaa 4 km pitkä luontopolku, jonka varrella on kulttuurihistoriallisesti arvokkaita nähtävyyksiä ja myös kauniita saaristolaismaisemia. Luontopolkuun kannattaa varata tutustumisaikaa vähintään kolme tuntia. Alueella sijaitsee myös keskiaikainen harmaakivikirkko 1400-luvulta vanhoine urkuineen vuodelta 1791.

Nauvosta matka jatkui lyhyen lossimatkan jälkeen Korppooseen, jossa joutilasta aikaa jäi kaksi tuntia ennen puolen tunnin laivamatkaa Houtskäriin. Korppoossa ei ollut illalla kahdeksan aikaan minkäänlaista elämää heinäsirkkoja lukuun ottamatta, mutta pettymystä lievensi upea laivamatka Houtskäriin peilityynellä merellä auringon juuri laskiessa.

Houtskärissä yövyttiin kansanopiston edullisissa huoneissa. Opisto sijaitsee oivalla paikalla meren rannalla. Majoitustilojen vastaavana toimi englantia, ruotsia, ranskaa ja italiaa sujuvasti haasteleva nainen. Hän oli muuttanut saarelle pari kuukautta aikaisemmin Helsingistä ja kertoi Houtskärin asukkaiden olevan hyvin uteliaita. Häneltä tiedustellaan jatkuvasti, mitä vieraita hän on majoittanut, onpa jotkut jopa niin malttamattomia, että tahtovat tietää, mitä hän on syönyt aamiaiseksi. Saarella ei kuulemma mikään asia jää salaisuudeksi. Jos joku tilaa Paraisten Alkosta viinipullon, niin seuraavana päivänä kaikki saaren asukkaat tietävät asian. Kesällä opisto oli ollut kaksi viikkoa viimeistä sijaa myöden täynnä, sillä opistoon oli majoittunut lentojoogaa harjoittavan yhdistyksen jäseniä. Nainen mainitsi, että osa joogaajista oli hyvin persoonallisia juosten alasti itseään raapien ympäri opistoa kaiken yötä.

Seuraavan päivänä ehdimme tutustua Houtskärin punamullattuun puiseen kirkkoon, joka oli mielestäni sisustukseltaan viehättävin ja lämpimin kirkko, jossa olen vieraillut. Läheltä kirkkoa, pienestä metsiköstä löytää myös luumuja ja kirsikoita. Puut ovat levinneet puutarhoista kauas metsiin ja ovat jokaisen vapaasti hyödynnettävissä.

Matka jatkui Houtskärin pohjoiskärjestä kohti Iniötä reitin ainoalla maksullisella yhteysaluksella. Nopealla aluksella matka saarten välillä kestää alle tunnin. Laivan kahvilassa perämies kertoi, että saariston lossit ja yhteyslaivat kulkevat kelillä kuin kelillä. Hänen uransa aikana ei yhtään vuoroa ole peruttu sään takia vaikka teknisten ongelmien takia joku vuoro on muutaman kerran jäänyt ajamatta. Perämies mainitsi että joskus alkutalvesta kovalla myrskyllä, kun meri on vielä sula ja pakkasta kymmenen astetta, vesi saattaa vyöryä autokannelle jäätyen heti. Koska pitoa ei ole lainkaan, autot saattavat heittelehtiä jäisellä kannella kolhiintuen. Se on hinta, joka on maksettava säännöllisestä vuoroliikenteestä. Perämiehen mukaan saariston asukkaiden perushuolto on turvattu, sillä yhteysalukset poikkeavat viikoittain jokaisella saarella, jossa on ympärivuotista asutusta. Hän mainitsi mm. 89 ja 91 -vuotiaat sisarukset, jota sinnittelevät edelleen kahdestaan pienellä saarella. Elämä on yhteysaluksen varassa, joka hakee heidät kerran viikossa kauppaan ja apteekkiin. Sisarukset eivät halua muuttaa pois, sillä saaristo on heidän koko elämänsä.

Iniö on Suomen pienimpiä kuntia, tunnelmallinen saaristolaiskunta Ahvenanmaan ja Turun saariston rajalla. Iniön saarten ja luotojen lukumäärä on yli 1000 ja saarten rantojen yhteispituus on 700 km. Kunnaassa asuu 259 asukasta, mutta kesäaikana moninkertainen määrä. Maatalous ja kalastus ovat hallitsevia elinkeinoja, mutta turismi on tullut yhä tärkeämmäksi.

Iniöön tutustumiseen oli valitettavasti vain tunti, sillä oli kiirehdittävä viimeiselle meriosuudelle – puolen tunnin yhteysalusmatkalle Iniöstä Kustaviin. Lauttayhteys on saariston yksi suosituimmista ja heinäkuussa usein osa autoista jää rannalle. Joskus pahimpaan turistiaikaan odotusaika saattaa venähtää pahimmillaan kuuteen tuntiin. Saariston vakituisilla asukkailla on tosin etuajo-oikeus lautoille ja yhteysaluksille, joten heidän ei tarvitse koskaan odottaa seuraavaa lauttaa.

Kustavissa matka jatkui Naantaliin, matkan viimeiseen kohteeseen. Sunnuntaisessa ilta-auringossa kylpevässä Naantalin satamassa ja vanhassa kaupungissa oli häivähdys Etelä-Euroopan pienten kaupunkien tunnelmasta. Vaikka kesä oli jo loppusuoralla, kaikkialla näkyi ulkomaalaisia turistiryhmiä kaupunkia ihailemassa.

Teksti: Leo Sariovuori.