Retki Repoveden kansallispuistoon Ja Verlan tehdasmuseoon lauantaina 03.09.2011 kello 8.00 yliopiston parkkialeelta läheltä Atalpaa. Paluu yöllä n. kello 00.30. Kävelyä Repovedellä n. 22 km. Tilaa on niin kauan kuin autoissa on vapaita istuinpaikkoja.
Ota mukaan ruokaa ja juomaa sekä otsalamppu. Ilmoittaudu viimeistään 31.08.2011 leo.sariovuori ät uta.fi
Retken hinta: Keri maksa n. puolet matkan bensakuluista. Kerin jäsenelle jää matkaosuudeksi noin 7 e. Tämän lisäksi pääsymaksu Verlaan, jos haluaa käydä opastetulla kierroksella. Verlan tehdasmuseoalueelle on muuten vapaa pääsy.
Verla: “Maailmanperintökohde Verla on ainutlaatuinen nähtävyys. Vanha pahvitehdasmiljöö Verlankosken äärellä sijaitsee Pohjois-Kymenlaaksossa, noin 30 kilometrin päässä Kouvolan keskustasta. Vuodesta 1972 alkaen tehdasmuseona toiminut Verla hyväksyttiin Unescon maailmanperintöluetteloon 1996.”
Verlan tehdasmuseo on avoinna 3.5.-11.9.2011 tiistaista sunnuntaihin klo 10 – 18.
Repoveden kansallispuisto: “Repoveden kansallispuisto ja siihen liittyvä Aarnikotkan metsän luonnonsuojelualue (14 km²) on metsien ja kymmenien järvien muodostama karu, salomainen alue. Repovedellä on pitkät perinteet yhtenä Etelä-Suomen suosituimpana retkeilykohteena. Repoveden luonnon rauhassa voit rentoutua mieliharrastuksesi parissa, marjastuksesta lumikenkäkävelyyn tai vaikka geologiasta uittohistoriaan. Alueen nähtävyyksiä ovat mm. alueen useat korkeat mäet kuten Olhavanvuori, Mustalamminvuori, Katajavuori ja Haukilamminvuori sekä Lapinsalmen riippusilta ja Kuutinlahti uittorakenteineen.
Repoveden maisemat muodostuvat laajoista asumattomista metsistä, jylhistä kalliojyrkänteistä ja kymmenistä kirkkaista järvistä ja lammista. Kymenlaakson korkeimmat kohdat sijoittuvat Repovedelle ja maaston suuret korkeuserot haastavatkin retkeilijän testaamaan kuntoaan. Mäkien päälle kiipeäminen palkitsee retkeilijän kauniilla maisemilla.
Hiljaisuuden saattaa rikkoa kova kaakatus – kaakkuri on ylittämässä järven matkallaan pesälammelle. Talvella saatat nähdä ilveksen, näädän, hirven ja saukon jälkiä hangella tai kanalintujen kieppejä. Vanhojen metsien siimeksessä viihtyvät niin liito-oravat kuin pöllötkin.”